Ukon kujeet jatkuvat tästä eteenpäin osoitteessa ukonuudetkuviot.blogspot.com
Minulla on eri käyttäjä youtubessa, joten näin järkeväksi siirtää blogin samalle käyttäjälle. Blogin nimi vaihtui, mutta hevonen ja aihe on sama. En poista tätä blogia, koska täältä löytyy arvokasta videomateriaalia, jota en ole muualle tallentanut. En kuitenkaan vasteile kommentteihin täällä, joten laita kysymyksesi uuteen blogiin. Toivottavasti jatkatte lukijoina myös uudessa osoitteessa, kiitos! :)
tiistai 26. kesäkuuta 2012
maanantai 25. kesäkuuta 2012
Video
Video ei tietenkään ole kovin hieno ja siinä on pelkkiä kuvia, koska ohjelma ei videoita suostunut näyttämään. Turhautumisesta huolimatta videon tekeminen oli ihan hauskaa. Nauttikaa!
Katso video täältä.
sunnuntai 24. kesäkuuta 2012
Videokooste + kuvia
Katso videokooste täältä
Kaikki kunnia Jatalle sekä videosta että kuvista. Itse en videoita osaa tehdä tai muutenkaan kovin hyvin kuvata, joten kiitos kuuluu Jatalle! :) Musiikkivalinta ei nyt ollut aivan sitä iloisen pirteää, jota minä tarkoitin. ;)
Kaikki kuvat eivät olleet suinkaan tässä, mutta eiköhän nämä tältä erää riitä. Laittelen kuvia lisää kunhan niitä haltuuni saan. :)
Kaikki kunnia Jatalle sekä videosta että kuvista. Itse en videoita osaa tehdä tai muutenkaan kovin hyvin kuvata, joten kiitos kuuluu Jatalle! :) Musiikkivalinta ei nyt ollut aivan sitä iloisen pirteää, jota minä tarkoitin. ;)
 |
| Ainoa puomin tiputus pääsi kuvaan ;) |
Huippu estetunti! :D
Jännitin aamulla estetuntia, jokai oli kuitenkin onnistunut. Oli aivan huippua! :D Viime kerran
epävarmuutta, pientä pelkoa ja jännitystä ei ollut havaittavissakaan. Ukkokin oli innoissaan ja se hyppäsi kaikki esteet. Yksi tiputus tuli. En olisi millään malttanut lopettaa hyppäämistä, mutta pakkohan se oli.
Hypättiin tänään erilaisia ratoja. Jatta oli kuvaamassa ja nostelemassa puomeja. Kentällä oli kaksi ristikkoa ja yksi pysty, joka nostettiin lopussa 50cm korkeaksi. Ukko hieman kuumui ratojen jälkeen nostamistani laukoista ja meinasi esteidenkin välissäkin laukkailla, vaikka käännökset olivat liian tiukka - vielä - Ukon isolle askeleelle.
Tiukat käännökset esteeltä toiselle olivat jälleen aika haastavia. Ukko teki yleensä aina niin ison loikan, ettei ollut juurikaan aikaa saada heppaa kuosiin ennen käännöstä. Lisäksi oikominen esteiden jälkeen ja hidas reagointi kääntäviin apuihin vaikeuttivat kummasti esteen luo pääsemistä.
Päästin vielä lopuksi Jatankin käymään Ukon selässä. Kannustin häntä hyppäämään kentälle jäänen ristikon, mutta ei tuntunut oikein onnistuvan. ;D Ukon loikat olivat vielä liian haastavia Jatan tasapainolle, joka ihan ymmärrättevää, kun hän ei ole ratsastanut niin kauaa. :) Yhdessä hypyssä Jatta lensi kaulalle ja tavoistaan poiketen Ukko vain kiihdytti vauhtiaan laukkaan saakka. Se nimittäin yleensä pysähtyy, jos ratsastaja meinaa tippua. Jatta ei kuitenkaan tippunut ja hän hyppäsi esteen onnistuneesti vielä muutaman kerran. Ukko oli Jatan alla aika kuumissaan, jännittiköhän uutta ratsastajaa aika uuden jutunn (=esteet) kanssa? Vai oliko herra vain innoissaan hyppytunnin jäljiltä?
Jatta otti kuvia ja aikoi tehdä koostevideon tältä päivältä. Laitan osoitteen tänne blogiin kunhan video on valmis. :) Lisään myös kuvat tänne, kunhan saan ne.
Hypättiin tänään erilaisia ratoja. Jatta oli kuvaamassa ja nostelemassa puomeja. Kentällä oli kaksi ristikkoa ja yksi pysty, joka nostettiin lopussa 50cm korkeaksi. Ukko hieman kuumui ratojen jälkeen nostamistani laukoista ja meinasi esteidenkin välissäkin laukkailla, vaikka käännökset olivat liian tiukka - vielä - Ukon isolle askeleelle.
Tiukat käännökset esteeltä toiselle olivat jälleen aika haastavia. Ukko teki yleensä aina niin ison loikan, ettei ollut juurikaan aikaa saada heppaa kuosiin ennen käännöstä. Lisäksi oikominen esteiden jälkeen ja hidas reagointi kääntäviin apuihin vaikeuttivat kummasti esteen luo pääsemistä.
Päästin vielä lopuksi Jatankin käymään Ukon selässä. Kannustin häntä hyppäämään kentälle jäänen ristikon, mutta ei tuntunut oikein onnistuvan. ;D Ukon loikat olivat vielä liian haastavia Jatan tasapainolle, joka ihan ymmärrättevää, kun hän ei ole ratsastanut niin kauaa. :) Yhdessä hypyssä Jatta lensi kaulalle ja tavoistaan poiketen Ukko vain kiihdytti vauhtiaan laukkaan saakka. Se nimittäin yleensä pysähtyy, jos ratsastaja meinaa tippua. Jatta ei kuitenkaan tippunut ja hän hyppäsi esteen onnistuneesti vielä muutaman kerran. Ukko oli Jatan alla aika kuumissaan, jännittiköhän uutta ratsastajaa aika uuden jutunn (=esteet) kanssa? Vai oliko herra vain innoissaan hyppytunnin jäljiltä?
Jatta otti kuvia ja aikoi tehdä koostevideon tältä päivältä. Laitan osoitteen tänne blogiin kunhan video on valmis. :) Lisään myös kuvat tänne, kunhan saan ne.
perjantai 22. kesäkuuta 2012
Tekstiä...
En ehtinyt tosiaankaan eilen, kun vain latamaan kuvat nopeasti blogiin. Minun piti siivota, kun en päivällä pystynyt. Olin nimittäin Sadulla yötä keskiviikon ja torstain välisen yön. Oli oikein mukavaa! :) Katsoimme Geishan muistelmat -elokuvan, nauroimme ja muuten vain hulluttelimme. Ehdimme myös kumpanakin päivänä käydä tallilla; keskiviikkona ennen Sadulle menoa ja torstaina, ennen kuin menin kotiin.
Pahoittelut viime aikaisesta hiljaiselosta. Ei ole ollut sen kummempia kiireitä, mutta ilman kuvia en ole halunnut kirjoitella. Kuvia ei siis ole ollut sen takia, koska olemme tällä viikolla maastoilleet useampia kertoja ja silloin, kun ollaan menty kentällä, kamera on joko unohtunut kotiin tai sen akku on ollut loppunut. Toissapäivänä kamera oli kuitenkin mukana, kun Satu hyppäsi.
Estetunnin alussa Ukko aika laiska ja sen keskittyminen oli kentällä samaan aikaan olleissa tuntemattomissa hevosissa. Satu kuitenkin sai Ukon keskittymään ja meno parani huomattavasti. Ukkokin alkoi pikkuhiljaa innostumaan ja se jätti puomeillekkin kunnon ilmavarat! :D
Yhdessä tehtävässä piti kääntyä oikeastaan heti esteen jälkeen toiselle esteelle, mutta sekä Satu että Ukko tuntuivat keskittyvän vain yhteen esteeseen kerrallaan, joten ratsukko ei ehtinyt kääntyä seuraavalle esteelle. Muutaman yrityksen jälkeen alkoi kuitenkin sujua, kun Satu keskittyi seuraavaan esteen. Ukko sai ihan rauhassa keskittyä siihen yhteen. ;)
Ristikoiden joukossa oli myös yksi pysty, jonka nostimme lopuksi 50cm korkeaksi. Ukko ylitti sen kevyesti. Lisäksi Ukko hyppäsi puomin laukassa. Jep, hyppäsi. Näette aiemman postauksen kuvasta. Haastavaa oli saada laukka nousemaan, sitten pyörimään ja lopulta Ukko käännetyä puomille.
Täytyy nyt ihan julkisesti mainailla sitä, että menimme ostamaan koulusatulan. Sillä hyppääminen on tosi tyhpeää ja joudumme 3-4 kertaa tunnin aikana siirtämään sitä taaksepäin, koska se valuu hypätessä eteen. Emme kuitenkaan lähde yleissatulaa ostamaan, koska vielä entinen Hubertuskin on myymättä ja nykyinen koulusatula ostettiin vasta maaliskuussa. Estesatulaa en näe järkeväksi ostaa, koska hyppäämme kuitenkin niin pientä (max 50cm) ja kohtuu vähän (kerran viikossa). Haluaisin kysyä kokeneilta hevosihmisiltä: Kärsiikö HEVONEN koulusatulalla hyppäämisestä?
Tänään Ukolla onkin ollut vapaapäivä, koska sekä Satu että minä olemme siivoilleet kodeissamme koko päivän (minä peräti seitsemän tuntia!) juhannusta varten. Nyt saunaan ja sitteen syömään. :)
Hyvää juhannusta lukijoille!
Pahoittelut viime aikaisesta hiljaiselosta. Ei ole ollut sen kummempia kiireitä, mutta ilman kuvia en ole halunnut kirjoitella. Kuvia ei siis ole ollut sen takia, koska olemme tällä viikolla maastoilleet useampia kertoja ja silloin, kun ollaan menty kentällä, kamera on joko unohtunut kotiin tai sen akku on ollut loppunut. Toissapäivänä kamera oli kuitenkin mukana, kun Satu hyppäsi.
Estetunnin alussa Ukko aika laiska ja sen keskittyminen oli kentällä samaan aikaan olleissa tuntemattomissa hevosissa. Satu kuitenkin sai Ukon keskittymään ja meno parani huomattavasti. Ukkokin alkoi pikkuhiljaa innostumaan ja se jätti puomeillekkin kunnon ilmavarat! :D
Yhdessä tehtävässä piti kääntyä oikeastaan heti esteen jälkeen toiselle esteelle, mutta sekä Satu että Ukko tuntuivat keskittyvän vain yhteen esteeseen kerrallaan, joten ratsukko ei ehtinyt kääntyä seuraavalle esteelle. Muutaman yrityksen jälkeen alkoi kuitenkin sujua, kun Satu keskittyi seuraavaan esteen. Ukko sai ihan rauhassa keskittyä siihen yhteen. ;)
Ristikoiden joukossa oli myös yksi pysty, jonka nostimme lopuksi 50cm korkeaksi. Ukko ylitti sen kevyesti. Lisäksi Ukko hyppäsi puomin laukassa. Jep, hyppäsi. Näette aiemman postauksen kuvasta. Haastavaa oli saada laukka nousemaan, sitten pyörimään ja lopulta Ukko käännetyä puomille.
Täytyy nyt ihan julkisesti mainailla sitä, että menimme ostamaan koulusatulan. Sillä hyppääminen on tosi tyhpeää ja joudumme 3-4 kertaa tunnin aikana siirtämään sitä taaksepäin, koska se valuu hypätessä eteen. Emme kuitenkaan lähde yleissatulaa ostamaan, koska vielä entinen Hubertuskin on myymättä ja nykyinen koulusatula ostettiin vasta maaliskuussa. Estesatulaa en näe järkeväksi ostaa, koska hyppäämme kuitenkin niin pientä (max 50cm) ja kohtuu vähän (kerran viikossa). Haluaisin kysyä kokeneilta hevosihmisiltä: Kärsiikö HEVONEN koulusatulalla hyppäämisestä?
Tänään Ukolla onkin ollut vapaapäivä, koska sekä Satu että minä olemme siivoilleet kodeissamme koko päivän (minä peräti seitsemän tuntia!) juhannusta varten. Nyt saunaan ja sitteen syömään. :)
Hyvää juhannusta lukijoille!
torstai 21. kesäkuuta 2012
perjantai 15. kesäkuuta 2012
Laiska Ukko
Lämpimät ilmat tekevät Ukosta huomattavasti laiskemman kuin tavallisesti. Se reagoi apuihin ns. viiveellä ja saa tehdä kunnolla töitä, että se ravaa kunnolla. Sekä eilen minun alla että tänään Satun ratsastamana Ukko sai tai joutui työskentelemään kentällä koulun merkeissä.
Satun vuorolla keskityimme enemmän häneen kuin hevoseen, mikä on hyvin poikkeuksellista. Ukon kanssa on niin paljon töitä, ettei omaa istuntaa ehdi sen kummemmin miettimään. Tänään kuitenkin Ukko pääsi helpommalla, mutta Satu joutui ankaran silmän alle.
Kyllä Ukko sai kuitenkin töitä tehdä, vaikka suurin osa tunnista menikin Satun istunnan "setvimiseen". Ukko joutui tekemään "pohkeenväistöä"; muutamia askelia. Herra ei malttanut keskittyä, kun ötököiden kiusaaminen tympäisi ja tuntematon poni tuli kentälle.
Kentälle oli valmiiksi koottuna peräkkäisten puomien sarja ja hyödynsimme niitä ravissa. Puomit aktivoivat mukavasti Ukon takapäätä. :)
keskiviikko 13. kesäkuuta 2012
Estetreeniä
Sovittiin jo alkuviikosta, että Satu hyppää keskiviikkona vuorollaan. Aluksi Ukko oli hieman tahmea ja se jolkotteli vain pitkänä eteenpäin. Se kuitenkin virkustui ensimmäisen puomin ylityksen jälkeen ja alkoi kulkea kunnolla eteen.
Satu sai Ukolle todella hyvän ravin ja hän kannusti sitä kunnolla eteen ennen esteitä. Ukko tarvitsee kunnolla vauhtia hyviin ylityksiin. Muuten hypyt ovat aika töksähtäviä; pysähdys ja sitten hyppy. Yksi puomin pudotus tuli.
Ukko ylitti tänään ensimmäistä kertaa ravissa peräkkäisiä puomeja ja laukkasi puomin 3 kertaa. Hienosti meni! :) Ensimmäisen puomin ylityksen laukassa näette videolta. Kolmas ylitys oli kuitenkin paras. Ukko ei rikkonut raville puomin jälkeen, kuten ensimmäisellä kerralla.
Satu sai Ukolle todella hyvän ravin ja hän kannusti sitä kunnolla eteen ennen esteitä. Ukko tarvitsee kunnolla vauhtia hyviin ylityksiin. Muuten hypyt ovat aika töksähtäviä; pysähdys ja sitten hyppy. Yksi puomin pudotus tuli.
Ukko ylitti tänään ensimmäistä kertaa ravissa peräkkäisiä puomeja ja laukkasi puomin 3 kertaa. Hienosti meni! :) Ensimmäisen puomin ylityksen laukassa näette videolta. Kolmas ylitys oli kuitenkin paras. Ukko ei rikkonut raville puomin jälkeen, kuten ensimmäisellä kerralla.
tiistai 12. kesäkuuta 2012
Sade yllätti
Pyöräilin tänän aamuna n. 20 kilometria, kun kävin hammaslääkärissä. Revitttiin maitohammas, koska se ei ole lähtenyt irti sen alta puskevasta hampaasta huolimatta. Tätä ennen multa on revitty jo 3-4 maitohammasta samasta syystä. Jännitti hieman, koska repiminen kävi viimeksi aika kipeää, koska puudutetta ei ollut tarpeeksi tai se ei ehtinyt vaikuttaa. Pelko oli kuitenkin ihan aiheeton, ei sattunut yhtään. :)
Hammaslääkärin jälkeen ehdin olla kolme tuntia kotona ennen, kuin lähdettin tallille. Täällä päin satoi silloin, mutta lähdettiin siitä huolimatta tallille. Kotini ja tallin välissä on 16 kilometria matkaa.
Ratsastin reilu puoli tuntia, kun vettä tuli niskaan kuin saavista. Ehdin kuitenkin laukata kumpaankin suuntaan. Ukolla olisi kyllä ollut halua ja energiaa jatkaa sateesta huolimatta. Se kuumui aika paljon laukkaamisesta ja kiihdytteli loppuraveissa.
 |
Hammaslääkärin jälkeen ehdin olla kolme tuntia kotona ennen, kuin lähdettin tallille. Täällä päin satoi silloin, mutta lähdettiin siitä huolimatta tallille. Kotini ja tallin välissä on 16 kilometria matkaa.
Ratsastin reilu puoli tuntia, kun vettä tuli niskaan kuin saavista. Ehdin kuitenkin laukata kumpaankin suuntaan. Ukolla olisi kyllä ollut halua ja energiaa jatkaa sateesta huolimatta. Se kuumui aika paljon laukkaamisesta ja kiihdytteli loppuraveissa.
Hevosen pidosta
Viime postauksen lyhyestä mielipidekirjoituksesta (hevosen tarhaamiseen yksin ja laumassa) innostuin kirjoittamaan kokonaisen postauksen hevosen pidosta.
Kuten jo aiemmassa postauksessa kirjoitin, hevosten pitäisi saada tarhata laumassa mahdollisimman monta tuntia päivän aikana (pari tuntia ei riitä). Aitauksen pitäisi olla niin iso, ettei sen pohja polkeutuisi mutavelliksi hevosten käpytellessä siinä. Ihanne tilanteessa aitauksessa olisi vaihtelevaa maastoa; puita, kukkuloita, kovempaa alustaa, kaatuneita puita, mahdollisesti jokin lampi jne.
Pihatto olisi varmasti hevosen kannalta mukavin vaihtoehto. Jos siihen ei kuitenkaan ole mahdollisuuutta, tallissa tulisi olla isot karsinat. Katon riittävän korkea, että ilmanvaihto toimii. Ikkuna ulos ja talllin käytävään päin aukaistava luukku. Karsinoista huolimatta, hevosilla tulisi olla mahdollisuus seurustella karsinanaapurin kanssa. Pitäisi olla myös kunnolla kuiviketta, jotta hevonen nukkuisi maakuullaan.
Nykyään näkee todella paljon hevosten yliloimitusta. Hyvälläkin kelillä loimitetaan ja saatetaan laittaa 2-3 loimea päällekkäin, vaikka hevosilla ei toimi tuo "kerrospukeutuminen". Ukkoa loimitetaan vain kovalla pakkasella, syksyn ja kevään kylmillä sateilla ja liikutuksen jälkeen kuivatusmielessä (ei kesäisin!). Jos hevosta loimitetaan paljon, sen karva ohenee eikä se sitten enää pärjää ilman loimea. Kannattaa myös muistaa, ettei hevosen mielestä loimi ole kovin mielyttävä.
Ruokinnassa pyrin pärjäämään mahdollisimman pitkälle hyvälaatuisella heinällä, kauralla ja kivennäisellä. Jos hevonen elää laumassa, heinää voi olla koko ajan saatavilla. Silloin heppa saa syödä ja olla syömättä silloin kuin tahtoo. Liika heinän säännöstely itseasiassa voi aiheuttaa monille hevosille liikalihavuutta, mutta riippuu toki heosesta. Tänne Ukon tallille tuli aikanaan todella lihava poni, joka on vain laihtunut, kun se pääsi vaapalle heinälle. Ensimmäisen kuukauden poni vain ahmi heinää, mutta sitten se tajusi, ettei ruoka lopukkaan.
Hevosta pitäisi liikuttaa säännöllisesti ja monipuolisesti; maastoilua, koulua, edes pieniä esteitä tai puomeja. On todella tylsää hevosen kannalta, jos se joutuu vain viikosta toiseen kiertämään samaa kehää ja tekemään samoja juttuja. Monipuolinen liikunta kehittää hevosta ja sen mieli pysyy virkeänä. Ukolla on viikossa 1 estetunti, 1-2 maastoa ja loput 3-4 ovat koulua, puomeja tai jotain muuta.
Tässä oli aika kattava teksti ajatuksistani hevosen pidon suhteen. :)
Kuten jo aiemmassa postauksessa kirjoitin, hevosten pitäisi saada tarhata laumassa mahdollisimman monta tuntia päivän aikana (pari tuntia ei riitä). Aitauksen pitäisi olla niin iso, ettei sen pohja polkeutuisi mutavelliksi hevosten käpytellessä siinä. Ihanne tilanteessa aitauksessa olisi vaihtelevaa maastoa; puita, kukkuloita, kovempaa alustaa, kaatuneita puita, mahdollisesti jokin lampi jne.
Pihatto olisi varmasti hevosen kannalta mukavin vaihtoehto. Jos siihen ei kuitenkaan ole mahdollisuuutta, tallissa tulisi olla isot karsinat. Katon riittävän korkea, että ilmanvaihto toimii. Ikkuna ulos ja talllin käytävään päin aukaistava luukku. Karsinoista huolimatta, hevosilla tulisi olla mahdollisuus seurustella karsinanaapurin kanssa. Pitäisi olla myös kunnolla kuiviketta, jotta hevonen nukkuisi maakuullaan.
Nykyään näkee todella paljon hevosten yliloimitusta. Hyvälläkin kelillä loimitetaan ja saatetaan laittaa 2-3 loimea päällekkäin, vaikka hevosilla ei toimi tuo "kerrospukeutuminen". Ukkoa loimitetaan vain kovalla pakkasella, syksyn ja kevään kylmillä sateilla ja liikutuksen jälkeen kuivatusmielessä (ei kesäisin!). Jos hevosta loimitetaan paljon, sen karva ohenee eikä se sitten enää pärjää ilman loimea. Kannattaa myös muistaa, ettei hevosen mielestä loimi ole kovin mielyttävä.
Ruokinnassa pyrin pärjäämään mahdollisimman pitkälle hyvälaatuisella heinällä, kauralla ja kivennäisellä. Jos hevonen elää laumassa, heinää voi olla koko ajan saatavilla. Silloin heppa saa syödä ja olla syömättä silloin kuin tahtoo. Liika heinän säännöstely itseasiassa voi aiheuttaa monille hevosille liikalihavuutta, mutta riippuu toki heosesta. Tänne Ukon tallille tuli aikanaan todella lihava poni, joka on vain laihtunut, kun se pääsi vaapalle heinälle. Ensimmäisen kuukauden poni vain ahmi heinää, mutta sitten se tajusi, ettei ruoka lopukkaan.
Hevosta pitäisi liikuttaa säännöllisesti ja monipuolisesti; maastoilua, koulua, edes pieniä esteitä tai puomeja. On todella tylsää hevosen kannalta, jos se joutuu vain viikosta toiseen kiertämään samaa kehää ja tekemään samoja juttuja. Monipuolinen liikunta kehittää hevosta ja sen mieli pysyy virkeänä. Ukolla on viikossa 1 estetunti, 1-2 maastoa ja loput 3-4 ovat koulua, puomeja tai jotain muuta.
Tässä oli aika kattava teksti ajatuksistani hevosen pidon suhteen. :)
 |
| Ukko loimitettuna -30 asten pakkasella. Kuvassa myös ex-tarhakaveri Kaapo. Kaulakappale vähän repsottaa, kun pojat olivat vähän leikkineet. ;) Hyrr! Onneksi on kesä. :) |
maanantai 11. kesäkuuta 2012
Yhtä juhlaa!
En ole päässyt koko viikonloppuna tallille rippijuhlien takia. Lauantai kokonaisuudessaan meni viimeisiin juhlajärjestelyihin; kakun koristelua, kahvikuppien pesua, pöytäliinojen laittoa jne.
Sunnuntaina olin kiinni rippijuhlissa 07:00 - 21:30. ;) Piti olla kirkossa jo vartin yli kahdeksan, jolloin otettiin yhteis- ja yksityiskuvat. Kymmeneltä alkoi itse konfirmaatio, joka kesti puoltoista tuntia. Sen jälkeen menimme kotiin odottamaan vieraita. Ensimmäiset tulivat puoli yhden aikaan ja viimeiset lähtivät yhdeksän aikaan. Sen jälkeen piti vielä laittaa paikat järjestykseen.
Tänään olen kuitenkin menossa tallille pyörällä. Pitää sulatella
kakkua ja muita herkkuja! ;)Satu on menossa maastoon, joten kuvia tuskin on tulossa.
Olen muuten viime päivinä todennut, että Ukon tallit vain paranevat. Ajatella, että se aluksi joutui olemaan postimerkin kokoisessa mutatarhassa yksinään ja nyt se saa olla lauman turvassa isossa tarhassa ja syödä silloin, kun se itse tahtoo. Huomaa kyllä kuinka Ukko nauttii laumakavereiden kanssa leikkimisestä ja touhuilusta, ylipäätään vain seurasta. Ukko on onnellinen hevonen! :)
Minusta hevosia ei saisi pitää yksinään. Se on niiden lajityypillisen toiminnan vastaista.
Onhan hevosen laumassa pitämisessä aina se riski, että tulee joku
kolhu toiselta hevoselta. Olenhan itse kokenut sen kantapään kautta
silloin, kun Ukko oli ihan uusi laumassaan. Siitä huolimataa hevosen
hyvinvointi pitäisi olla ykkösenä ja sillon riskitkin on otettava.
On hyvin itsekästä perustella hevosen pitoa yksin esim. sillä, että "Se on kisahevonen. Ei olisi hyvä, jos se joutuisi kesken kilpailukauden saikulle, kun toinen hevonen potkaisee."
Kun antaa hevoselle mahdollisuudeen laijtyypilliseen elämään riskeistä huolimatta, saat hyödyn moninkertaisena takaisin. Kaikki hevosenomistajathan haluavat, että hevonen voi hyvin ja on tyytyväinen? Ei tyytyväisyyttä ja hyvinvointia saavuteta hienon värisillä loimilla, suojuksilla tai muulla ylenpalttisella touhotuksella. Ei edes ihmisen seura tai monipuolinen liikunta korvaa hevoselle laijikumppania.
Tälläisiä mietteitä tänään. :) Laittakaa ihmeessä kommenttia, että, mitä mieltä olette!
Sunnuntaina olin kiinni rippijuhlissa 07:00 - 21:30. ;) Piti olla kirkossa jo vartin yli kahdeksan, jolloin otettiin yhteis- ja yksityiskuvat. Kymmeneltä alkoi itse konfirmaatio, joka kesti puoltoista tuntia. Sen jälkeen menimme kotiin odottamaan vieraita. Ensimmäiset tulivat puoli yhden aikaan ja viimeiset lähtivät yhdeksän aikaan. Sen jälkeen piti vielä laittaa paikat järjestykseen.
 |
| Rippimekkoni edestä. En ole kuvassa. |
Olen muuten viime päivinä todennut, että Ukon tallit vain paranevat. Ajatella, että se aluksi joutui olemaan postimerkin kokoisessa mutatarhassa yksinään ja nyt se saa olla lauman turvassa isossa tarhassa ja syödä silloin, kun se itse tahtoo. Huomaa kyllä kuinka Ukko nauttii laumakavereiden kanssa leikkimisestä ja touhuilusta, ylipäätään vain seurasta. Ukko on onnellinen hevonen! :)
Minusta hevosia ei saisi pitää yksinään. Se on niiden lajityypillisen toiminnan vastaista.
 |
| Rippimekkoni takaa. En ole kuvassa. |
On hyvin itsekästä perustella hevosen pitoa yksin esim. sillä, että "Se on kisahevonen. Ei olisi hyvä, jos se joutuisi kesken kilpailukauden saikulle, kun toinen hevonen potkaisee."
Kun antaa hevoselle mahdollisuudeen laijtyypilliseen elämään riskeistä huolimatta, saat hyödyn moninkertaisena takaisin. Kaikki hevosenomistajathan haluavat, että hevonen voi hyvin ja on tyytyväinen? Ei tyytyväisyyttä ja hyvinvointia saavuteta hienon värisillä loimilla, suojuksilla tai muulla ylenpalttisella touhotuksella. Ei edes ihmisen seura tai monipuolinen liikunta korvaa hevoselle laijikumppania.
Tälläisiä mietteitä tänään. :) Laittakaa ihmeessä kommenttia, että, mitä mieltä olette!
perjantai 8. kesäkuuta 2012
Laukkatreeniä
Oli tarkoitus lähteä tänään maastoon, mutta meninkin kentällä, koska Jatta laittoi päivällä tekstaria, että voisiko tulla mukaan kuvailemaan. En luopunut tarjouksesta, sillä Jatta on, mitä mainioin kuvaaja. ;)
 |
| Jatan käsialaa mun kameralla. |
Ukko oli tänään mukavan energinen. Laukka nousi kumpaankin suuntaan varmaan helpommin kuin koskaaan aiemmin. Laukkasin kumpaankin suuntaan kaksi kahden kierroksen mittaista pätkää. Huomasi selvästi, että oikea laukka on parempaa kuin vasen.
 |
| Jatan ottama kuva mun kameralla. |
 |
| (c) Jatta |
 |
| (c) Jatta |
 |
| (c) Jatta |
torstai 7. kesäkuuta 2012
Humputtelua
Satu meni tänään Ukolla kevyesti ilman satulaa ja suitsia. Ukko ei tuntunut oikein ymmärtävän, että varusteettakin pitäisi tehdä töitä. Eteenkin alussa se vain hortoili minne sattuun ja hamusi kentän reunamilta ruohoa. Ukko suhtautui jälleen kerran uuteen juttuun omalla rauhallisella tavallaan. :)
Nyt täytyy kuitenkin lähteä syömään ja siivoamaan, mutta katselkaa te ihmeessä kuvia tältä päivältä. ;)
Nyt täytyy kuitenkin lähteä syömään ja siivoamaan, mutta katselkaa te ihmeessä kuvia tältä päivältä. ;)
 |
| Käden pyörittelyä |
 |
| Kiteytettynä ratsukon mieliala tunnin ajalta ;)) Yrmeetä porukkaa! ;D |
keskiviikko 6. kesäkuuta 2012
Itsensä voittaminen
Se on mahtava tunne, jonka minä sain kokea tänään. Aivan! Uskaltauduin hyppäämään Ukolla ja siitä on vielä todisteita kuvina ja videoina. ;)
Minua jännitti ihan kamalasti, mutta Ukko hyppäsi siitä huolimatta. Rohkea poika! ♥ Tänään herra oli muutenkin innostuneempi ja keskittyneempi kuin viime estetunnilla. Laukkaaminen taisi tosiaan viedä siltä silloin mehut.
Ainoa asia, mikä jäi harmittamaan Ukon puolesta oli, että en oikein päässyt hyppyihin mukaan pitkän hyppytauon jälkeen. Jännitykselläkin oli varmasti osansa. Ukon hypyt ovat kyllä muutenkin aika outoja, eikä siitä oikein tiedä, mistä kohti se aikoo hypätä.
Olisin halunnut hypätä pidempään, mutta ratsastustunti alkoi kuudelta, joten jouduimme poistumaan kentältä. Tuntui, että pääsin vasta ihan lopussa kunnolla vauhtiin ja myötääminenkin alkoi jo onnistua. :)
Minua jännitti ihan kamalasti, mutta Ukko hyppäsi siitä huolimatta. Rohkea poika! ♥ Tänään herra oli muutenkin innostuneempi ja keskittyneempi kuin viime estetunnilla. Laukkaaminen taisi tosiaan viedä siltä silloin mehut.
Ainoa asia, mikä jäi harmittamaan Ukon puolesta oli, että en oikein päässyt hyppyihin mukaan pitkän hyppytauon jälkeen. Jännitykselläkin oli varmasti osansa. Ukon hypyt ovat kyllä muutenkin aika outoja, eikä siitä oikein tiedä, mistä kohti se aikoo hypätä.
Olisin halunnut hypätä pidempään, mutta ratsastustunti alkoi kuudelta, joten jouduimme poistumaan kentältä. Tuntui, että pääsin vasta ihan lopussa kunnolla vauhtiin ja myötääminenkin alkoi jo onnistua. :)
 |
| Ukko vähän innostui! ;D |
 | ||||||||
| Hienot askeleet! |
 |
| Harmi, ettei koko hevosta näy. Itse hyppy on kuitenkin hieno! :) |
tiistai 5. kesäkuuta 2012
Kouluvääntöä
Otsikko on jälleen kerran aika osuva, sillä koulytyöskentely Ukon kanssa oli tänään aikamoista vääntöä. Tuli lopulta ratsastettua peräti puolitoista tuntia, ennen kuin olin tyytyväinen. kaikesta huolimatta jäi hyvä mieli, joka onkin pääasia! :) Eihän harrastamisessa olisi mitään järkeä, jos se ei olisi itsestä mukavaa.
Olen miettinyt, että voisin ehkä uskaltautua hyppäämään Ukolla huomenna. Pakko on kuitenkin myöntää, että pelottaa. Estehyppelyiden parissa on ollut niin paljon pettymyksiä, että onnistumiseen on vaikea enää uskoa. Ilman onnistumisia ei kuukan jaksa ikuisuuksiin yrittää! Niille lukijoille, jotka eivät tienneet; minulla on paha estepelko. Sain sen kolme vuotta sitten estekilpailuissa.
En ole koskaan tykännyt kilpailemisesta, koska jännitän niin paljon, mutta päätin kuitenkin osallistua ristikkoluokkaan suosikkihevosellani. Harjoittelimme kilpailuihin ahkerasti tunnilla. Kisat olisivat ensimmäiset, joissa kaikki tunniltamme laukkaisivat koko radan.
Kisapäivä lopulta tuli ja minua jännitti kamalasti. Verkassa hypyt kuitenkin sujuivat paremmin, kuin koskaan aiemmin millään tunnilla. Olin todella varma ja itseluottamusta lisäsi kommentti: "Siinä menee voittaja!" Kuinka ollakkaan, kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen...
Päästyäni kisaradelle tunsin oloni todella heiveröiseksi. Painuin kasaan jännityksestä ja, kun vihellys kuului lähdin laukalla ensimmäiselle esteelle. Jo ensimmäisellä esteellä mieleni valtasi kummallinen tunne, enkä edes osaa selittää sitä. Käänsin toiselle esteelle, mutta hevonen pelkäsi kukka-asetelmia ja ohitti esteen jo kaukaa. Hevonen juoksi esteen toiselle puolelle ja heilui puolelta toiselle; ei tuntunut tietävän kumpaan suuntaan lähteä. Näin edessäni kaksi ihmistä, joilla toisella oli kamera. Sain suustani vain yhden hiljaisen sanan: "Auttakaa!" ja sitten tömähdin maahaan.
Tippuminen ei edes sattunut. Olin vain sokissa. Kymmenet katseet yleisössä, jotka katsoivat vain minua. Näin vain edessäni irti hölkkäävän hevosen. En tajunnut mitään, kävelin vain pois kentältä.
Kentän ulkopuolella olin pettynyt, surullinen ja vihainen. Minulle ehdotettiin, että kävisin vielä verkassa hyppäämässä, ettei jäisi huono mieli. Mutta minä en halunnut ollenkaan selkään! Suostuin lopulta kävelemään kyydissä hetken aikaa ja tulin sitten pois selästä.
Siitä lähtien olen pelännyt esteitä. Tilanne on hieman helpottunut alku ajoista, jolloin pelkäsin mennä puomejakin! Oikeastaan pelkäsin koko ratsastustouhua eikä kukaan sitä huomannut. Ihmettelen edelleen, miten olen pystynyt peittelemään, saati kestämään PUOLI VUOTTA silmitöntä pelkoa ja ahdistusta. En ymmärrä, miksen koskaan lopettanut ratsastusta. Kaippa sisälläni oli pieni toiveen kipinä paremmasta.
Lopulta sain varmuuteni (ainakin suurimman osan) takaisin ratsastuksessa, mutta esteillä en ole koskaan palannut entiselleni. Aina, kun ole saanut edes pienen osan entistä takaisin, tapahtuu jotain ikävää ja olen taas nollassa. Olen yrittänyt ja yrittänyt vuodesta toiseen päästä estepelosta yli vaikka millaisella asenteelle (kun monet sanovat, se on asenteesta kiinni), mutta mikään ei tunnu auttavan. En uskalla odottaa esteitä positiivisella mielellä, koska liian usein homma on päättynyt pettymykseen.
Monikaan ei varmasti pysty edes käsittämään, millaisen pelon kanssa kamppailen ennen ja estetunnin aikana. Viime aikoina olen oikeastaan luovuttanut pelosta yli pääsemiseen, en vain enää jaksa. Huomenna kuitenkin EHKÄ rohkaistun Ukolla hyppäämään...
Tsemppiä niille, jotka kamppailevat myös pelkojensa kanssa! :)
Olen miettinyt, että voisin ehkä uskaltautua hyppäämään Ukolla huomenna. Pakko on kuitenkin myöntää, että pelottaa. Estehyppelyiden parissa on ollut niin paljon pettymyksiä, että onnistumiseen on vaikea enää uskoa. Ilman onnistumisia ei kuukan jaksa ikuisuuksiin yrittää! Niille lukijoille, jotka eivät tienneet; minulla on paha estepelko. Sain sen kolme vuotta sitten estekilpailuissa.
 |
Kisapäivä lopulta tuli ja minua jännitti kamalasti. Verkassa hypyt kuitenkin sujuivat paremmin, kuin koskaan aiemmin millään tunnilla. Olin todella varma ja itseluottamusta lisäsi kommentti: "Siinä menee voittaja!" Kuinka ollakkaan, kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen...
Päästyäni kisaradelle tunsin oloni todella heiveröiseksi. Painuin kasaan jännityksestä ja, kun vihellys kuului lähdin laukalla ensimmäiselle esteelle. Jo ensimmäisellä esteellä mieleni valtasi kummallinen tunne, enkä edes osaa selittää sitä. Käänsin toiselle esteelle, mutta hevonen pelkäsi kukka-asetelmia ja ohitti esteen jo kaukaa. Hevonen juoksi esteen toiselle puolelle ja heilui puolelta toiselle; ei tuntunut tietävän kumpaan suuntaan lähteä. Näin edessäni kaksi ihmistä, joilla toisella oli kamera. Sain suustani vain yhden hiljaisen sanan: "Auttakaa!" ja sitten tömähdin maahaan.
Tippuminen ei edes sattunut. Olin vain sokissa. Kymmenet katseet yleisössä, jotka katsoivat vain minua. Näin vain edessäni irti hölkkäävän hevosen. En tajunnut mitään, kävelin vain pois kentältä.
Kentän ulkopuolella olin pettynyt, surullinen ja vihainen. Minulle ehdotettiin, että kävisin vielä verkassa hyppäämässä, ettei jäisi huono mieli. Mutta minä en halunnut ollenkaan selkään! Suostuin lopulta kävelemään kyydissä hetken aikaa ja tulin sitten pois selästä.
Siitä lähtien olen pelännyt esteitä. Tilanne on hieman helpottunut alku ajoista, jolloin pelkäsin mennä puomejakin! Oikeastaan pelkäsin koko ratsastustouhua eikä kukaan sitä huomannut. Ihmettelen edelleen, miten olen pystynyt peittelemään, saati kestämään PUOLI VUOTTA silmitöntä pelkoa ja ahdistusta. En ymmärrä, miksen koskaan lopettanut ratsastusta. Kaippa sisälläni oli pieni toiveen kipinä paremmasta.
Lopulta sain varmuuteni (ainakin suurimman osan) takaisin ratsastuksessa, mutta esteillä en ole koskaan palannut entiselleni. Aina, kun ole saanut edes pienen osan entistä takaisin, tapahtuu jotain ikävää ja olen taas nollassa. Olen yrittänyt ja yrittänyt vuodesta toiseen päästä estepelosta yli vaikka millaisella asenteelle (kun monet sanovat, se on asenteesta kiinni), mutta mikään ei tunnu auttavan. En uskalla odottaa esteitä positiivisella mielellä, koska liian usein homma on päättynyt pettymykseen.
Monikaan ei varmasti pysty edes käsittämään, millaisen pelon kanssa kamppailen ennen ja estetunnin aikana. Viime aikoina olen oikeastaan luovuttanut pelosta yli pääsemiseen, en vain enää jaksa. Huomenna kuitenkin EHKÄ rohkaistun Ukolla hyppäämään...
Tsemppiä niille, jotka kamppailevat myös pelkojensa kanssa! :)
maanantai 4. kesäkuuta 2012
Miss Ukko
Otsikko on aika osuva, sillä meidän "neiti" ei suostu kastelemaan kavioitaan . Tämän päivän maasto oli hyvä esimerkki siitä. Siellä täällä oli rappakkoja ja polku, joka vie hiekkatielle oli paikoin erittäin mutainen (n 500m pitkä polku). Ukko poukkoili metsän siimekseen, kun se ei halunnut kulkea mudassa. Lopulta saimme sen kuitenkin menemään polkua pitkin, mutta silloinkin se meni juosten märän kohdan.
Ukko on välillä ihan outo. Se saattaa joskus vetää hirveät herneet nenään jostain pikkupurosta, mutta ei sitten välitä jostain oikein kunnon rapakosta. Tämäkin on tosin hyvin tapauskohtaista, miten se reakoi erillaisiin "vesiesteisiin". Tänään Ukko kuitenkin käyttäytyi ihan hyvin rapakoiden yms. suhteen. Tai se ainakin meni niistä, eikä nyt hirveäti tarvinnut suostutella. :)
Mukavaa, että lukijakunta on karttunut muutamalla uudella lukijalla! Toivottavasti jaksatte jatkossakin kiinnostua lukemaan blogiani. Parannusehdotuksia saa ja pitää antaa sekä tietysti kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita! :)
Ukko on välillä ihan outo. Se saattaa joskus vetää hirveät herneet nenään jostain pikkupurosta, mutta ei sitten välitä jostain oikein kunnon rapakosta. Tämäkin on tosin hyvin tapauskohtaista, miten se reakoi erillaisiin "vesiesteisiin". Tänään Ukko kuitenkin käyttäytyi ihan hyvin rapakoiden yms. suhteen. Tai se ainakin meni niistä, eikä nyt hirveäti tarvinnut suostutella. :)
Mukavaa, että lukijakunta on karttunut muutamalla uudella lukijalla! Toivottavasti jaksatte jatkossakin kiinnostua lukemaan blogiani. Parannusehdotuksia saa ja pitää antaa sekä tietysti kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita! :)
lauantai 2. kesäkuuta 2012
Kesäloma! :D
 |
Toukokuu on vierähtänyt kuin siivillä kokeiden, Ukon muuton ja muiden kiireiden takia. Poikkeus on tämä viikko, joka on madellut eteenpäin kuten etana. Siksi viime viikkoinen koerumba tuntuu todella kaukaiselta ja tämän viikon tiistaina ollut matikankoe.
Todistuksessa ei ole valittamista. Kaikkien aineiden keskiarvoni on 9,68... Ainoa pettymys oli, että matikan numero laski viimeisessä kurssissa ysiin. :/ En oikein hallitse noita ympyröitä ja yhdenmuotoisuusjuttuja. ;) Aikamoinen pommi kylläkin oli, kun sain enkusta 10!! :D En koskaan uskonut näkeväni päivää, jolloin kokeessa saati toikkarissa pälyilisi 10.
Aion nautti jokaisesta lomapäivästä täysin siemauksin ja toivattavasti myös tekin, vaikka lomaa ei olisikaan. :) Mahtavaa kesää kaikille lukijoille! :D
perjantai 1. kesäkuuta 2012
"Aurinkoinen päivä"
Eipä ollut kovin aurinkoinen päivä kuvainnolisesti, saati sitten kirjaimellisesti... :/ Päätin mennä Ukolla
ilman satulaa. Toisella pitkällä sivulla se kuitenkin säikkyi jotain ja enhän minä siellä kyydissä pysynyt, kun herra käännähti yllättäen toiseen suuntaan pois uralta. Nousin takaisin kyytiin, mutta ressukka oli vielä hermostuneempi kuin aiemmin tippumiseni jälkeen. Päädyin sitten vain juoksuttamaan Ukkoa. Silloinkin se säikkyi kyseistä pitkää sivua eikä suostunut menemään uralle asti. Ihan lopussa, se lopetti pitkän sivun pelkäämisen. Mikähän sillä nyt oli?
Pääsenkin seuraavan kerran vasta maanantaina tallille, koska lauantaina on luvassa ylioppilasjuhlia ja sunnuntaille ristiäiset. Niin, ja huomennahan alkaa kesäloma meillä koululaisilla! :D Tätä on odotettu. ;)
 |
| Ukko keskellä takana |
Hauskaa kesää kaikille!
P.S. Blogger ei suostu edelleenkään lähettämään uupunutta estevideota. Se vain valittaa: "Häiriö! Videota ei pystytä lähettämään."
P.P.S. Jatta! Oon tallentanut viime aikaisen Ukko-materiaalin koneelle kansiion, joten, jos ja kun haluat tehdä videon, tuo vaan tikku. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)