Kuinka kaikki alkoi...

Ukko tuli minun ja Sadun elämään viime kesänä. Satun äiti kertoi meille hevosesta, joka tarvitsi hoitajaa kesäksi. Puhe oli, että voisimme käydä hoitelemassa ja ratsastamassa sitä aina silloin tällöin.

Menimme  sitten katsomaan Ukkoa. Se oli kiltti, mutta levoton hoitaa eikä se antanut harjata jalkojaan. Luoskelin myös Ukon päiväkirjaa, jossa oli paljon tekstejä "kävin Ukolla maastossa ja se pillastui". Olin hieman epäileväinen tätä kiltiksi sanottua hevosta kohtaan. Menin kuitenkin sen selkään.

Ensimmäinen ratsastuskokemus ei ollut mikään parhain. Ukko oli hyvin laiska. Se osasi hädintuskin mennä siellä, missä käskin. Se kompuroi ja kiemurteli, eikä ravi pysynyt yllä. Ainoa positiivinen asia tuossa ratsastuskerrassa oli Ukon ihanan keinuva käynti. Vaikka Ukon ensimmäinen tapaaminen ei ollut kovin hyvä, suostuimme silti hoitamaan tuota isokorvaista kaveria.

Kun menimme ensimmäistä kertaa hoitamaaan Ukkoa, meille lyötiin yhtäkkiä käteen paperi, jossa ilmoitettiin, että olemme täysin vastuussa tästä hevosesta toistaiseksi kesän loppuun asti. Olimme aivan järkyttyneitä, sillä puhehan oli, että hoitelisimme Ukkoa aina silloin tällöin, mutta nyt olimmekin siitä vastuussa. Kuitenkin suostuimme tähän ja hoidimme Ukkoa koko kesän joka päivä. Kävimme laittamassa sille vettä, ratsastimme, siivosimme tarhaa sonnista jne.

Kesän lopussa Ukon omistajat olettivat, että jatkamme talveen Ukon hoitamista, vaikka puhe oli vain kesästä. Kerroimme, ettemme koulun takia ehtisi, mutta he vetosivat siihen, että Ukko menee muuteen teuraaksi. Suostuimme taas, mutta siirsimme Ukon uuteen talliin erinäisten syiden takia (, joita en lähde täällä blogissa puimaan). 

Nyt Ukko on ollut meillä vuoden. :) Toivottavasti saamme paljon vielä lisää yhteisiä vuosia!